Puinen bumerangi

Puinen bumerangi: elävä materiaali, ennustettava lento

Puu on edelleen suosituin materiaali boomerangin heittämisen oppimiseen ja harjoitteluun kohtalaisissa tuuliolosuhteissa. 9-kerroksisesta koivuvanerista veistetty boomerang tarjoaa vaikeasti voitettavan yhdistelmän: riittävän jäykkyyden, jotta se pysyy lentämässä, luonnollisen vaimennuksen maassa ja pinta-alan, joka tekee aerodynaamisesta käyttäytymisestä helpommin ymmärrettävän kuin joustavilla muoveilla tai erittäin kevyillä komposiiteilla. Aloittelevalle harrastajalle tämä materiaali on usein se, joka parhaiten antaa anteeksi heittovirheet.

Mitä puulajeja käytetään mihinkin bumerangeihin?

Koivuvaneri on hallitseva materiaali laadukkaiden puisten bumerangien valmistuksessa. 6-, 9- tai 12-kerroksiset levyt, joiden kokonaispaksuus vaihtelee mallista riippuen 6–12 mm, tarjoavat huomattavasti paremman vääntölujuuden kuin massiivipuu. 9 mm paksuisesta 9-kerroksisesta koivusta leikattu bumerangi, jonka siipien kärkiväli on 40–50 cm ja paino noin 130–160 g, on vankka perusta heittoon kevyessä tuulessa (5–15 km/h). Tiheämpää monikerroksista vaahteraa käytetään enemmän kilpailumalleissa, joissa pyörimisen hitaus on todellinen etu.

Bambuvaneri on kiinnostanut valmistajia jo kymmenen vuoden ajan. Se on kevyempi samassa paksuudessa ja sen kimmokerroin on korkeampi kuin koivulla, minkä ansiosta siipiprofiileja voidaan tehdä ohuemmiksi ilman, että jäykkyys kärsii. Jotkut 25–30 cm:n siipien kärkivälillä varustetut sisämallit, jotka on valmistettu 4 mm:n paksuisesta bambuvanerista, painavat alle 50 g ja säilyttävät vakauden suljetuissa tiloissa.

Puinen bumerangi aloittelijoille: mikä todella on tärkeää

Aloittelijoille tarkoitettu puinen bumerangi, jonka paluu on taattu, on täytettävä kolme tarkkaa teknistä kriteeriä. Ensinnäkin sen siipiprofiilin on oltava symmetrinen tai hieman asymmetrinen, molemmat siivet on työstettävä huolellisesti, jotta ne tuottavat tasaisen nostovoiman ilman, että heittoa on tarkennettava millimetrin tarkkuudella. Toiseksi sen siipien kärkiväli on 40–55 cm ja paino 110–150 g, mikä antaa esineelle riittävän hitausvoiman suorittaakseen kiertoratansa jopa epätäydellisellä pyörimisellä. Kolmanneksi sen geometria on avoin V (siipien välinen kulma 100–120°), mikä helpottaa paluuta nousemalla automaattisesti heittäjän luokse.

Halpojen puisten bumerangien – joita myydään joskus matkamuistoina – suurin puute on se, että niiden etu- ja takareunoja ei ole muotoiltu. Ilman tätä hionta- ja muotoilutyötä siipi ei tuota eri nostovoimaa molemmille puolille, eikä bumerangi palaa takaisin heittokulmasta tai heittovoimasta riippumatta. Ennen ostamista on ensin tarkistettava, että ainakin toisella siivellä on kupera profiili yläpinnalla.

Puinen bumerangi kilpailuissa: etäisyys ja tarkkuus

Etäisyyskisoissa puiset bumerangit ovat vähitellen korvautumassa hiilikuituisilla malleilla, mutta ne ovat edelleen käytössä junioriluokassa ja bumerangin tarkkuusheitossa, jossa hallittu paluu on tärkeämpää kuin raaka suorituskyky. 12-kerroksinen vaahteramalli, siipien kärkiväli 55 cm, paino 180–200 g, paksunnettu siiven profiili (7 mm:n S-foil-tyyppi) voi saavuttaa 35–50 m:n heittomatkan luotettavalla paluulla 10–20 km/h:n tuulessa.

MTA-lajissa (Maximum Time Aloft) puuta käytetään harvoin vakavissa kilpailuissa: hiili- tai lasikuitumallit mahdollistavat yli 10 sekunnin lentoajat, joita puu saavuttaa vain vaikeasti. Sen sijaan säännölliseen trick catching -harjoitteluun heikossa tuulessa kevyt puinen bumerangi (80–100 g, siipien kärkiväli 35 cm) tarjoaa hitaamman ja ennustettavamman lentoradan kuin herkkä komposiittimateriaali, mikä helpottaa takana tai yhdellä sormella tapahtuvan vastaanoton oppimista.

Valintaperusteet tason ja lajin mukaan

Aloittelija, tuuli 0–15 km/h: 9-kerroksinen koivuvaneri, siipien kärkiväli 40–50 cm, paino 120–150 g, V-kulma 110–120°
Keskitaso, tarkkuus ja paluu: monikerroksinen koivu tai vaahtera, siipien kärkiväli 45–55 cm, epäsymmetrinen profiili, koneistettu etureuna
Edistynyt, etäisyys: 12-kerroksinen vaahtera, 170–200 g, S-foil- tai kaksoiskupera profiili, heitto 30–40° vaakatasosta

Puisen bumerangin huolto

Puu reagoi kosteuteen. Suojaamaton koivuboomerang, joka altistuu aamukasteelle, voi imeä vettä epäsymmetrisesti ja vääntyä, mikä muuttaa sen lentoradan pysyvästi. Tavallinen ratkaisu on levittää kaksi tai kolme kerrosta polyuretaanilakkaa tai epoksihartsia viimeistelyksi ja hioa kevyesti jokaisen kerroksen välillä 400-karkeudella. Tämä käsittely tekee boomerangista vedenpitävän ilman, että se painaa merkittävästi (painonnousu alle 5 g 40 cm:n mallissa).

Puinen bumerangi, joka vääntyy muutaman kuukauden käytön jälkeen, voidaan usein korjata lämmittämällä sitä asteittain hiustenkuivaajalla (60–80 °C) ja pitämällä sitä tasaisessa puristimessa jäähtymisen aikana. Tämä tekniikka toimii paremmin monikerroksisessa puussa kuin massiivipuussa, joka ei muista uusia rasituksia yhtä helposti. Yli 3–4 mm:n vääntyminen varren pituudella muuttaa lentokäyttäytymistä riittävästi, jotta käsittely on perusteltua.

Miksi valita puu muovin tai hiilen sijaan

Kyse ei ole hierarkiasta vaan käytöstä. Muovi (HDPE, polypropeeni) kestää paremmin voimakkaita iskuja ja sopii aloittelijoiden heittoihin kovalla alustalla. Hiili on looginen valinta kilpailulajeissa, joissa jokainen gramma on tärkeä. Puu on edelleen paras vaihtoehto harjoitteluun puistossa, jossa tuulen nopeus vaihtelee 5–20 km/h, V-lentoradan oppimiseen, pyörivän siiven gyroskooppisen käyttäytymisen ymmärtämiseen ja heittotuntuman kehittämiseen, mitä liian kevyet materiaalit eivät salli. Se on myös ainoa materiaali, joka voidaan korjata, kiillottaa ja muotoilla uudelleen tavallisilla puusepän työkaluilla.